[attr="class","title"]
Merle Westerfield
[break][break]
[attr="class","h2"]
Perustiedot
[break]Nimi: Merle Odessa Westerfield
[break]Ikä ja syntymäaika: 12v ; 31.7.
[break]Asuinpaikka: Strawberry | WE
[break]Työ: Ei työskentele
[break][break]
[attr="class","h2"]
Luonne
[break]
Lähtökohtaisesti Merle on juurikin se lapsi, jonka on aivan pakko kokeilla rajoja vielä vähän kieltämisen jälkeenkin. Hän on utelias ja tietäisi mielellään kaikesta kaiken, vaikka hinnaksi tulisikin aikuisten hermostuttaminen tai salakuuntelemisesta kiinni jääminen. Nopeaälyinen Merle nauttii pisteiden yhdistelemisestä toisiin uuden tiedon valossa, ja mitä laajemman kokonaisuuden hän saa omalla työllään koostettua, sitä tyytyväisempi hän on. Tyttö ei siis riko ja kokeile rajoja ollakseen pahansuopa, vaan tämä yrittää luoda itselleen selkeäviivaista kuvaa maailmasta ja sen säännöistä, sekä ehkä selvittää mitkä säännöt eivät välttämättä ole niin tarvittavia. “Siksi” ei olekaan riittävä vastaus Merlelle, vaan hän kaipaa oikeaa selitystä sille, miksi jokin asia on niin ja toinen näin.
[break][break]
Lähtökohtaisesti Merle haluaa olla sosiaalinen ja tutustua ikätovereihinsa, vaikka liian montaa moista mahdollisuutta tämän toteuttamiseen hänellä ei ole elämässään ollut. Ilman sisaruksia tai saman ikäisiä ystäviä kasvanut Merle ei ehkä ole täysin ymmärtäväinen muiden lapsien keskinäisistä sosiaalisista normeista, mutta hän on aina valmis oppimaan uutta jos mahdollisuus annetaan. Merle on hyvin tarkka siitä, että häntä kohdellaan samanvertaisella arvostuksella kuin muitakin, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen, ja hän palauttaa vastaanottamansa energian samalla mitalla takaisin. Tämä saattaa toisinaan johtaa tulehtuneisiin tilanteisiin, jotka usein päätyvät tappelemiseen, eikä Merle laita tätä lainkaan pahakseen. Valitettavasti tyttö on myös huono häviäjä, ja alakynteen jäädessään nyrkkien lisäksi kaikki puremisesta potkimiseen on sallittua hänen mielessään.
[break][break]
Rämäpäinen Merle on myös kovin dramaattinen - mitään ei tarvitse pelätä ennen kuin oikeasti käy huonosti ja sitten kun niin käy, ääni kellossa muuttuu välittömästi. Suurieleinen teatraalisuus sattuu olemaan Merlen arkipäivää niin tosissaan kuin huumorillakin, tilanteesta riippuen. Hän mielellään vahvistaa piirrettä itsessään todellisuudesta, pitäen muodonmuutosta kärpäsestä härkäseksi huvittavana. Ylidramatisointi myös antaa Merlelle omasta mielestään turvallisemman tavan osoittaa mielipiteitään, antaahan teatraalisuus hänelle myös takaoven väittää sanomaansa vitsiksi. Jatkuva elämän näyttämöllä tanssahteleminen on osoittanut Merlelle myös mahdollisuuden esittää uhkaavissa tilanteissa olevansa rohkeampi kuin mitä hän oikeasti on, antaen itselleen ja imagolleen suojamuurin muulta maailmalta. Koko elämänsä tarinoita kuunnellut lapsi käyttää mielellään elementtejä kuulemistaan tarinoistaan totuuksia piilotellessaan itselleen mukavampaan satumaailmaan, ja vuosi vuodelta hänestä tulee luovempi tarinankertoja kuin aikaisemmin.
[break][break]
Merlen tunteet ovat aina olleet kovin suuria hänen pieneen kehoonsa, mutta lähiaikojen tapahtumat ovat tehneet niistä vielä aikaisempaa herkempiä. Tyttö on ollut äitinsä kuoleman jälkeen yksinäisempi kuin koskaan, ja elämänsä tärkeimmän ihmisen menettäminen oli luonnollisesti kova pala. Merle kyllä osaa olla itsenäinen, ja on ollutkin hyvin taitava siinä, mutta viimeisenkin luotettavan aikuisen menetys on vienyt ison osan lapsen turvallisuudentunteesta tiehensä. Yksinäisyydessä on myös vaikea harhauttaa ahdistusta ja ajatuksia, joita hän ei ole vielä valmis käsittelemään. Isoäitinsä puheiden mukaan Merle on kirottu ja pikkuhiljaa hän alkaa itsekin uskoa siihen - mikäpä muu selittäisi rakkaan äidin ja isoisän lähdön viikatemiehen matkaan.
[break][break]
[attr="class","h2"]
Ulkonäkö
[break]
Pienikokoinen, vain 143 senttimetriä pitkän Merlen kasvupyrähdys ei ole vielä alkanut, eikä tyttö sen tapahtumista oikein osaakaan odottaa. Hidas pituuskasvu tarkoittaa myös sitä, ettei Merlelle ole ostettu paljoa uusia vaatteita edellisten mahtuessa päälle tarpeeksi hyvin. Monet tytön vaatteista ovatkin ehkä jo hieman kulahtaneita erityisesti helmoista, jotka hän saa peitettyä likaan ennätysnopeudessa astuessaankin ulos sisätiloista. Parhaimmassa kunnossa Merlen vaatteista ovat musta hautajaismekko, sekä vähitellen pieneksi jäävä koristeellisempi juhlamekko - toki syynä lienee enemmänkin kyseisten vaatteiden käyttö pelkästään Blackwaterissa suvun kesken kuin Merlen tarkoitus pitää vaatteet moitteettomina. Merlen aktiiviseen ulkona touhuamiseen sopiva alaosa olisi ehkä ennemminkin housut kuin pitkät helmat, mutta ainakaan toistaiseksi housuja ei olla lapselle suotu.
[break][break]
Merle on aina saanut kuulla punaisista kiharoistaan kommentteja, mutta on itsepäisesti päättänyt jättää negatiiviset huomiot omaan arvoonsa ja keskittyy olemaan ylpeä pitkistä hiuksistaan. Vaikka Merle pitäisi hiuksiaan mielellään palmikoilla vaikka kaiken aikaa, hän ei ole vielä kovin taitava omien hiustensa letittämisessä, ja on liian kärsimätön keskittymään opettelemiseen. Äitinsä kuoleman jälkeen hiukset ovatkin saaneet elää aukinaisina, koristeena kaksi oranssia nauhaa sidottuna ruseteiksi. Merlen ruskeissa silmissä on yleensä mietteliäs, jopa hieman tuima katse, jonka täydentää rentoutuneenakin alaspäin suuntaavat suupielet. Pisamakasvoinen lapsi näyttääkin lähes koomiselta pohdiskellessaan, eikä tämä vaikuta olevan itse siitä kovin tietoinen. Hymyillessä Merlen hampaat tulevat leveästi esiin, vaikka ei tällä ole ollut syytä aitoon hymyyn muutamaan kuukauteen.
[break][break]
[attr="class","h2"]
Menneisyys
[break]
Saint Denis’n telakka on kulkenut sukupolvelta toiselle Westerfieldien laivanrakennusperheen omistuksessa, eikä pysähtyminen tai edes hidastuminen vaikuta välkkyvän horisontissa. Westerfield Marinen tarkoituksena on ollut levitä myös West Elizabethiin, mutta jo valmiiksi hitaasti etenevät järjestelyt pysähtyivät tyystin sukuhaaran perheen pään kuoltua. Tämä mies oli Merlen isoisä, Benjamin, Westerfieldin veljeksistä nuorempi, jolle oltiin vuosia sitten annettu tehtäväksi edistää Westerfield Marinen laajennusta Blackwateriin. Hän rakastui kaupunkiin ja sen ympäristöön, päätyen lopulta enemmän nauttimaan elämästään kuin edistämään uuden telakan rakennuttamista. Blackwaterissa hän avioitui ylempään keskiluokkaan kuuluvan naisen, Eloise Odessan kanssa, ja perheeseen lopulta syntyi kaksi poikaa Franklin ja Andrew, sekä kaksi tyttöä, Odessa ja Marianna.
[break][break]
Odessa ja Marianna olivat hyvin läheisiä keskenään, sillä vaikka kaikki neljä lasta saivat hyvän koulutuksen, vain veljet kutsuttiin sukulaisten luokse Saint Denisiin tutustumaan Westerfield Marinen toimintaan ja oppimaan aktiivisemmilta tahoilta kuin elämän mukavuuteen tottuneelta Benjaminilta. Odessa koki oikeudekseen myös pitää hauskaa ja oppia uutta, ja vanhemmiltaan piilossa juoksenteli Blackwaterin tanssilavoilla tutustuen sosiaalisen hierarkian matalammassa asemassa oleviin ihmisiin - ehkä niin kapinan eleenä kuin uteliaisuudesta siitä, mitä tapahtui siellä mihin hänen sukunsa ei astuisi vahingossakaan. Marianna tiesi sisarensa menoista ja osoitti paheksuntansa moneen kertaan, mutta lupasi pitää tietonsa salaisuutensa, vaikka se tuntuikin väärältä valinnalta.
[break][break]
Tanssilavoilla Odessa tutustui Milo Knoxiin, joka opetti hänet tanssimaan, ja ajan kuluessa kaksikon välille syttyi kipinä, joka muuttui romanssiksi. Tämä johti puoli vuotta kestäneeseen salasuhteeseen, joka päättyi Milon lähtiessä näkemään maailmaa ja jahtaamaan unelmiaan. Kaksikko erosi yhteisymmärryksessä - avioliitto ei ollut kummankaan haaveissa, ja Odessan vanhemmat vaikuttivat pääsevän jäljille salasuhteesta. Odessan retket Blackwaterin tanssilavoille ja saluunoihin harvenivat ja Marianna pääsi huokaisemaan helpotuksesta, vaikkeivät huvimatkat varsinaisesti siihen päättyneetkään. Odessa vain sattui olevan menossa useammin niihin aikoihin, kun Milo sattui palaamaan kaupunkiin esiintymään ja katsomaan perhettään.
[break][break]
Salasuhteen jatkuttua vuosikausia Odessa tajusi olevansa raskaana muutama kuukausi Milon edellisestä käynnistä Blackwaterissa, ja tottuneesti hän meni siskonsa puheille selvittämään ajatuksiaan. Marianna kauhistui - olihan Odessa naimaton, olkoonkin omasta tahdostaan, ja nyt tälle syntyisi lehtolapsi, eikä miestä näkynyt lähimaillakaan. Hän vaati sisartaan kertomaan heidän vanhemmilleen, luvaten pitää lapsen isän identiteetin salassa. Paljastus aviottomasta lapsesta aiheutti kaoosta Westerfieldien taloudessa, eivätkä Odessan ja Eloisen välit koskaan palautuneet entisekseen. Benjamin oli ymmärtäväisempi, ehkä ollen enemmän tietoinen tilanteesta kuin antoi ymmärtää. He sopivat Odessan muuttavan Strawberryyn ennen kuin raskaus alkaisi näkyä kunnolla. Mikäli naista tultaisiin kyselemään, perhe kertoisi tämän astuneen avioon ja muuttaneen pois. Westerfieldien suvun ei tarvitsisi kantaa leimaa vanhasta piiasta ja aviottomasta lapsesta. Odessa voisi muutaman kerran vuodessa tulla tapaamaan perhettä ja kuvitteellinen aviomies olisi liian kiireinen Strawberryssä tullakseen itse paikalle. Eloisesta tämä sai olla tarpeeksi rangaistusta suvulle tuotetusta häpeästä, varsinkin kuullessaan Odessan aikovan pitää lapsen ja kasvattaa sen omanaan sen sijaan, että hylkäisi sen johonkin, jotta suku voisi leikkiä kuin Odessa ei koskaan olisi ollutkaan raskaana.
[break][break]
[attr="class","h3"]
Merle
[break]
Merlen oma tarina alkaakin Strawberryn laitamilla olevasta talosta, jonka asukkaiden ei voisi uskoa olevan Westerfieldin sukua. Metsän ympäröimän talon myötä vähän eristyksissä asuneella Merlellä ei oikeastaan ollut ikäisiään leikkikavereita, eikä tyttärensä turvallisuudesta huolissaan ollut Odessa päästänyt Merleä kulkemaan yksin Strawberryn keskustaan seuran perässä. Koulunkaan puolesta Merle ei tavannut ikätovereita, sillä hän sai kotiopetusta äidiltään. Odessalla oli paljon aikaa lapselleen suvun kustantaessa kaksikon elämän Strawberryssä. Rahamäärät eivät olleet hulppeita, eivätkä aneleminen tai lisää pyytäminen koskaan olleet Odessan tyyliä, eikä hän ollut aikeissa muuttua. Siispä päiväkirjojen ja Merlelle kerrottujen tarinoiden muodossa kulkenut kirjoitusharrastus muovautui keinoksi hankkia lisätienestiä Odessan alettua lähettämään tarinoitaan lehtiin salanimellä julkaistavaksi. Huolimatta Strawberryyn rakennetusta elämästä, ei nainen tainnut koskaan sopeutua vuoristokylään. Kenties syynä oli talon syrjäinen sijainti ja vähäiset verkostot Strawberrystä, mutta oli syy mikä tahansa, Odessa odotti jokaista retkeä takaisin Blackwateriin hartaasti, varsinkin ensimmäisten vuosien aikana.
[break][break]
Blackwaterin juhlat ja perhekokoukset olivat pienelle Merlelle kuitenkin hyvin erilaisia kuin hänen äidilleen. Siinä missä Odessa pääsi taas näkemään sisaruksiaan, joista nyt myös Marianna oli päässyt onnellisesti avioon, Merle joutui kuuntelemaan huutamista ja kieltämistä heti kun hän ei istunut hiljaa paikoillaan. Isoisä piti pienestä punatukkaisesta tytöstä, ja oli juhlissa Odessan lisäksi ainoa perheenjäsen, joka oikeasti piti lapsen puolia. Isoäiti sen sijaan ei vieläkään antanut Merlen olemassaoloa anteeksi, ollen vihainen niin lapselleen kuin lapsenlapselleenkin. Hän tuntui suorastaan odottavan tytön tekevän virheitä päästäkseen rankaisemaan tätä ja purkamaan kiukkunsa. Isovanhempien avioliitto ei ehkä ollut koskaan ollutkaan se kaikkein rakastavin, mutta katkeroituneen Eloisen kuunteleminen sai Benjaminin viimein hermostumaan ja pariskunta alkoi kinastelemaan usein siitä, miten Strawberryn perheestä puhutaan.
[break][break]
Vaikka Merlen elämä tuntui kohtalokkaalta jo valmiiksi, alkoivat todelliset murheet vasta tämän täytettyä kahdeksan. Rakkaaksi ja tärkeäksi tullut isoisä kuoli pian joulunvieton jälkeen Merlen ja Odessan jo lähteneen takaisin kotiinsa Strawberryyn. Tämän myötä Merle kävi elämänsä ensimmäisissä hautajaisissa. Isoäiti, jota Benjamin ei ollut enää hiljentämässä ja hyssyttelemässä, alkoi kamalammaksi Merleä kohtaan kuin aikaisemmin, ja tyttö vietti lähes kaiken aikansa Blackwaterissa äitinsä helmoissa. Mariannan aviomies kuoli samoihin aikoihin onnettomuudessa ennen kuin parille oli suotu lapsia, minkä myötä hän joutui muuttamaan takaisin äitinsä äitinsä luo tämän käskystä. Lapsettomuus kalvoi Mariannaa ja tästä tulikin Merleä kohtaan jokaisella tapaamisella kylmempi kuin aikaisemmin. Myös Odessa alkoi kokea oloaan ulkopuoliseksi vanhassa kodissaan isänsä kuoleman jälkeen, ja jo valmiiksi harventuneet retket Blackwateriin vähenivät entisestään. Äiti ja tytär jatkoivat hiljaista, vaikkakin Merlen mielestä hyvin onnellista, eloaan Strawberryssä.
[break][break]
Odessan vointi alkoi heikkenemään vähän ennen Merlen kahdennettatoista syntymäpäivää. Merle alkoi auttamaan tätä entistä enemmän kotitöissä, siinä toivossa että jos äidin tarvitsisi tehdä vähemmän tälle tulisi parempi olo ehtiessään levätä enemmän. Valitettavasti tilanne ei kuitenkaan parantunut, ja lopulta Odessa suostui lähettämään kirjeen sisarelleen. Hän pyysi tätä tulemaan kylään ja auttamaan kodinhoidossa silloin, kun Odessa olisi liian voimaton. Marianna tuli kuin tulikin auttamaan siskoaan, sillä ehdolla että Odessa kävisi Blackwaterissa tutun lääkärin tarkastettavana. Tähän hän suostuikin, luvaten Merlelle palaavansa pian takaisin. Mutta kukaan kolmikosta ei osannut odottaa, että Odessa ei palaisikaan Blackwaterista enää takaisin - lääkäri kertoi tilanteen olevan vakava eikä elinaikaa olisi paljon. Eloise päätti tyttärensä kaikesta huolimatta ansaitsevan “arvokkaan kuoleman”, mikä tarkoitti että Odessa viettäisi loput elinajastaan Blackwaterissa suvun ympäröimänä. Odessalla ei enää tässä vaiheessa ollutkaan voimia lähteä takaisin tyttärensä luokse omin neuvoin, ja hän joutui tyytymään kohtaloonsa sängyssä maaten. Marianna sai tehtäväkseen jäädä katsomaan Merleä Strawberryyn, eikä takaisin tarvitsisi tulla ennen hautajaisia.
[break][break]
[attr="class","h3"]
Nykytilanne
[break]
Noin kuukauden Merle ja hänen tätinsä joutuivat yhteiseloon kahdestaan ja tekemään päivistä siedettäviä seurana vain toisensa. Heitä ei yhdistänyt muu kuin rakkaus Odessaan ja pelko siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ehkä jos Merlen temperamentti olisi toinen, tai jos tämä ei olisi alkanut muistuttaa Mariannaa sisarestaan, olisi tämä saattanut ottaa lapsen virallisesti siipensä alle. Strawberry ei myöskään ollut kaupunki Mariannan mieleen, eikä Blackwateriin tällä Merlen kanssa olisi asiaa, varsinkaan nyt kun isoäiti viimein pääsisi hävittämään häpeäpilkun Westerfieldin suvun kartalta. Isoäidin toiveista huolimatta Merle päästettiin äitinsä hautajaisiin Blackwaterissa, minkä jälkeen Marianna ja tyttö lähetettiin takaisin yhdessä Strawberryyn sietämään toisiaan. Siskonsa menetyksestä murtuneena ja tilanteeseen turhautuneena täti otti tavoitteekseen löytää Milo Knoxin. Mies ei ehkä itse tietäisi olevansa lapsen isä, mutta nyt olisi korkea aika pitää Merlestä huolta, kerta Odessa ei suostunut kenenkään muunkaan kanssa naimisiin menemään.
[break][break]
[attr="class","h2"]
Muuta
[break]
- vaikka Merle on Odessan kuoleman jälkeen käytännössä poistettu sukupuusta, hän ei kaikesta huolimatta suostu luopumaan Westerfieldin nimestä ja pitää sitä viimeisenä yhteytenä äitiinsä
[break]
- Merle sai pienenä isoisältään harmaaraitaisen kissapehmolelun, Kittyn, josta on muodostunut yksi tämän tärkeimpiä aarteita, ja ilman kyseistä lelua tytön on hyvin vaikea nukkua levollisesti
[break]